28.4 MITÄ JÄIKÄÄN KERTOMATTA

Kotiinpaluusta on kulunut jo useampi kuukausi, mutta ajattelin silti lyhyesti kertoa loppuajoistamme Keniassa.

Viimeiset viikkomme Sirisiassa tuntuivat välillä etenevän etanan vauhdilla, harjoittelu ja opetustapahtuman järjestäminen olivat ohi eikä meillä suoraan sanottuna ollut mitään tekemistä. Parasta ajanvietettämme tällöin olikin miettiä mitä kaikkea tekisimme(ja söisimme)kun pääsisimme Kisumuun, Mombasaan ja lopulta kotiin. Lopun kruunasi yli kolmen vuorokauden mittainen vesikatkos.

Kun vihdoin pääsimme etenemään Sirisiasta, suuntasimme reiluksi viikoksi Kisumuun. Oli suorastaan ihanaa päästä kaupunkiin jossa riittää tekemistä ja olimmekin hyvin aktiivisia koko viikon ajan. Esimerkkeinä aktiviteeteistämme voisin mainita Kisumun museon, jatkuvan shoppailun sekä (luonnollisesti) yöelämään tutustumisen. Viimeiseksi mainitusta johtuen päivärytmimme kääntyi päälaelleen: menimme nukkumaan yleensä siihen aikaan kun Sirisiassa olisimme lähteneet lenkille ja yöunemme vähenivät 3-5h. Lisää ihanuutta toi mahdollisuus syödä mitä haluaa ja milloin haluaa. Heti ensimmäisinä päivinä paikansimme kiinalaisen ravintolan sekä muutaman pizzerian. Kisumussa valkonaamaisuus ei herättänyt enää juurikaan huomiota ja kadullakin sai kävellä ihan rauhassa.

Viimeisen viikon olimme pyhittäneet lomailulle Mombasassa. Olimme all-inclusive hotellissa, joten juomat ja ruuat kuuluivat hintaan. Hotelli on rauhallinen eikä siellä juurikaan ollut nuorisoa. Matka iltarientoihin oli kuitenkin lyhyt, joten valittamisen aihetta ei ole. Hotellin kautta kävimme riutalla snorklaamassa, ajelemassa vesiskoottereilla ja bananaboatilla. Erityisesti snorklaus oli mieleenpainuva kokemus. Näin valtavasti erilaisia kaloja, pidin käsissä meritähteä ja muita ihmeellisyyksiä, ja pääsinpä silittämään pientä mustekalaakin. Mustekalahan ei tästä luonnollisesti innostunut ja pian vesi ympärillämme olikin mustaa.

Lämpöä oli päivittäin noin +35astetta, ja ilma oli hyvin kostea. Tuloksena siis tukahduttava kuumuus. Muutaman päivän päästä kuumuuteen alkoi jo tottua, tosin en tiedä miten olisimme pärjänneet ilman ilmastointia hotellihuoneessamme. Päivisin otimme altaalla aurinkoa ja kävimme kävelemässä rannalla. Yllätyksenä minulle tuli se, että mereen kahlatessa vesi oli polttelevan kuumaa. Merestä ei siis ollut paljoakaan apua vilvoitteluun kuumana päivänä. Olimme lähes joka ilta yöelämässä, ja pientä univajetta olikin välillä havaittavissa. Tämä ei menoa hidastanut ja nautimme jokaisesta hetkestä.

Kotiin lähtiessä olo oli hieman sekava. Koti-ikävä kolkutteli mutta toisaalta Mombasassa oli mahtavaa eikä aika käynyt missään vaiheessa tylsäksi. Matka kotiin kesti muutaman päivän. Yövyimme Nairobissa ennen lentoamme Lontooseen, ja siellä yövyimme yhden yön odotellessamme lähtöä Suomeen. Olimme hieman huolissamme aikatauluista, sillä useat lennot olivat lumisateiden vuoksi myöhässä Lontoossa. Jos meidän lentomme myöhästyisi yhtään, emme ehtisi Helsinki-Oulu jatkolennollemme. Kävi kuitenkin niin, että lentomme Lontoosta oli aivan ajallaan, mutta Suomessa lentomme olikin myöhässä. Näinpä istuimme Helsingin lentokentällä ja tuijotimme ruutua joka väliajoin muutti arvioitua lähtöaikaa vähän myöhemmäksi. Onneksi kuitenkin pääsimme samana iltana kotiin.

Suomen kylmyys kauhistutti kolmen kuukauden lämmön jälkeen, mutta oli ihana päästä jouluksi kotiin. Aluksi päivittäiseen elämään kuuluvat asiat tuntuivat hieman oudoilta: Voiko hanavettä todella juoda? Voiko hampaat pestä suoraan hanavedellä, missä ovat vesipullot? Mitä, toimiva netti aina lähellä? Ei sähkökatkoksia ja jääkylmiä suihkuja? Sopeutuminen takaisin normaaliin arkeen kesti pari viikkoa.
Mitä reissusta voisi näin jälkikäteen sanoa? Mahtavaa oli kaikin puolin ja hienoja muistoja on paljon. Toisenlaisen kulttuurin näkeminen antoi näkökulmaa asioihin joita pidämme täällä Suomessa itsestäänselvyytenä. Kannatti ehdottomasti lähteä, ja toivon mukaan pääsen käymään Keniassa vielä uudestaan.

25.11.2009 VIHDOIN JA VIIMEIN: KYLÄKÄTILÖIDEN OPETUSPÄIVÄ

Eilen toteutui viimein se päivä, jota me Marjon kanssa olemme suunnitelleet ja pohtineet jo lähes kaksi vuotta, opetustapahtuma kyläkätilöille opinnäytetyönämme. Olemme saaneet viime viikkojen aikana käännettyä englanniksi kaiken suomessa hankkimamme teoriatiedon opetustapahtumaa varten, sekä annettua sen eteenpäin päivän luennoitsijoille.
Päivä oli suunniteltu alkavan kyläkätilöiden ilmoittautumisella sekä teellä klo 8.00- 9.00. Muutamia kyläkätilöitä olikin paikalla jo kahdeksalta, mutta muut henkilöt jotka päivää olivat avustamassa (vastaanottaja sekä luennoitsijat) eivät tulleetkaan paikalle vielä kahdeksalta, vaan vasta puoli kymmenen tienoilla. Tämäkin tapahtui sen jälkeen kun muutama kyläkätilö oli hakenut heitä viereiseltä sairaalalta. Varsinaiset luennot saatiin käyntiin tunnin myöhässä ja viimeisimmät kyläkätilöt saapuivat paikalla vasta päivän puolivälissä. Olimme kuitenkin varautuneet siihen että täällä Keniassa ei olla niin tarkkoja ajan kanssa. Lopulliseksi osallistujamääräksi tuli 31 kyläkätilöä sekä 3 luennoitsijaa. Luennot pidettiin kiswahiliksi ja bukusuksi, joten emme hirveästi kyenneet seuraamaan luentojen etenemistä. Välillä kieliin sekoittui myös englantia, ja tästä johtuen saimme kuitenkin välillä vihjeitä siitä, mikä asia oli käsittelyn aiheena parhaillaan. Kyläkätilöiden tavan mukaisesti päivän kulkuun liittyi lauluhetkiä esim. luennoitsijoiden/aihealueiden vaihtuessa.
Tietysti myös meillä oli Marjon kanssa pidettävä vähän opetusta, olimmehan päivän järjestäjiä. Valitsimme hyvin lyhyen aihealueen, jonka vedimme läpi aikamoisella vauhdilla. Tämä oli tarpeellista myös ajankäytön vuoksi, sillä kaikki mitä puhuimme englanniksi, oli muiden luennoitsijoiden käännettävä kiswahliksi/bukusuksi. Päivän lopuksi jaoimme osallistujille todistukset sekä tarvikepakkaukset. Kyläkätilöt olivat hyvin iloisia tarvikepakkauksista, jotka sisälsivät saippuan, käsipyyhkeen, partateriä, puuvillalankaa, puhdistusainetta sekä synnytysalustat. Kaiken kaikkiaan päivä meni hyvin eikä valittamista ole. Nyt jäljellä on paljon kirjallista työtä ennen kuin lopullinen työ on saatu päätökseen.

Meillä on vielä reilu viikko jäljellä täällä Sirisiassa ja sitten pääsemme vaihtamaan maisemaa. Onhan tämä ihana paikka, mutta monen viikon jälkeen alkaa vaivata tekemisen puute. Harjoittelu on ohi, ja viimeiset terveyskasvatustunnit pidimme tällä viikolla. Ensi viikolla käymme yhtenä päivänä tutustumassa Bungoman sairaalaan, mutta muu aika onkin varattu löhöämiselle. Tällä siis tarkoitan auringonottoa. Ikävä kyllä täytyy myöntää että viime viikkojen aikana täällä on ollut hyvin sateista lukuun ottamatta muutamaa päivää. Toivon mukaan tilanne muuttuu parempaan suuntaan, muutenhan se vähäinenkin aktiviteetti meidän päivissämme häviää. Tämähän tarkoittaisi sitä, että ulkona makaamisen sijasta joutuisimme makaamaan sisällä sängyssä, eikä se kuulosta yhtään niin aktiiviselta toiminnalta kuin auringonotto. On tämä opiskelu rankkaa…

17.11.2009 VIISAUKSIA JAETTAVAKSI ASTI

Muutamilla meistä on ollut nyt viimeiset harjoittelupäivät käsillä viereisessä sairaalassa. Onneksemme olemme saaneet sinne paikallisia sairaanhoitajaopiskelijoita harjoitteluun, he kun ilmeisesti tietävät kaikesta enemmän kuin me suomalaiset ja voivat päteä ja kuulustella meitä asiasta kuin asiasta. Tämän me hölmöt suomalaiset olemme nyt heiltä oppineet:

- malarian voi sairastavaa vain kerran, tämän jälkeen siihen kehittyy immuniteetti (tämän kuulimme pian valmistuvalta sairaanhoitajaopiskelijalta)

- koska Afrikassa on niin aurinkoista ja lämmintä hormonit ovat aktiivisempia täällä, siksipä HIV on yleisempää. Koska suomessa ihmiset ovat niin sulkeutuneita ja siellä on niin kylmä (ihmiset pysyvät paljon sisällä esim. talvella) ei meillä HIV leviä samalla tavalla. (Ilmeisesti suomalaiset eivät sitten harrasta seksiä kylmyyden ja tästä johtuvan hormonien hiljaisen toiminnan vuoksi)

- Suomessa homoliitot ovat sallittuja, tässäpä syy Suomen pieneen populaatioon. Avioliitto on vain lapsien tekemistä varten, joten homoilla ei ole mitään järkeä mennä naimisiin. Homot eivät voi tehdä lapsia → he eivät täytä tehtäväänsä maan päällä → homot ovat turhia ihmisiä

- sääli teitä suomalaisia jotka ette käy kirkossa ja rukoile joka aamu. tätä seurasi kysymys: onko sinulle ikinä kerrottu Jeesuksesta?

Kyllä olo on nyt niin paljon viisaampi. Toivottavasti myös te suomessa tiedätte nyt asioista vähän enemmän.

Toinen päivittelemisen arvoinen asia seurasi siitä, kun pyysimme kondomeja vietäväksi koululle, jossa pidämme terveyskasvatusta. Koulun tytöt ovat keskimäärin 14- 17 -vuotiaita ja myöskin täällä esiintyvistä teiniraskauksista johtuen pidämme heille hieman seksivalistusta. Tytöt pyysivät meitä tuomaan heille muutamia kondomeja koska ilmeisesti heitä hävettää hakea niitä terveyskeskukselta. Tällaisen vastaanoton siis saimme:

Mitä te olette tytöille opettaneet? Oletteko kertoneet heille HIV/AIDS:sta? Miksi tytöt sitten haluavat kondomeja? Eivätkö he ole oppineet mitään? Me nimenomaan opetamme että seksistä tulee pidättäytyä avioliittoon ja opiskelujen loppuun asti. Jos te viette kondomeja heille, niin te vain kannustatte harrastamaan seksiä aikaisin! Eivät ne tytöt mitään kondomeja tarvitse, eivät ne voi tulla raskaaksi kun eiväthän ne nyt seksiä siellä koululla harrasta…

Me tuijotimme monttu auki että mitä helv…? Sittenpä avasimme suumme ja annoimme herran kuulla hieman faktoja teiniraskauksista jne. Loppujen lopuksi poistuimme huoneesta 100kpl kondomipaketti kourassa ja kehujen kera siitä että olemme opettaneet hyvin. Ajattelimme keskustella aiheesta vielä samaisen herran kanssa jahka kerkeämme. Ei se ole ihmekään etteivät tytöt halua tulla itse hakemaan sairaalasta kondomeja kun vastaanotto oli tällainen…

Nyt pari päivää myöhemmin koulun tytöt kertoivat meille todellisen syyn siihen, mikseivät he halua hakea kondomeja terveyskeskuksesta: heidän koulunsa rehtori saa heti asiasta ilmoituksen. Alkaa hieman turhauttaa tämä koko homma. Mitä apua tästä meidän antamasta valistuksesta on jos sitä ei voi toteuttaa käytännössä? Saammehan me kertoa miten kondomit ehkäisevät HIV/AIDS:a, sukupuolitauteja ja teiniraskauksia jos he eivät voi/uskalla hankkia niitä. Tämän lisäksi kouluissa levitetään ihan vääriä tietoja(kuten aikaisemmassa tekstissäni joitain jo ylös kirjoitinkin) ja totta kai oppilaat ennemmin uskovat omia opettajiansa kuin meitä… Todella, todella turhauttavaa. Tämän kaiken kuultuamme olemme päättäneet alkaa välittömiin toimiin ja mennä heti huomenna sairaalaan keskustelemaan näistä asioista.


Viime viikonlopun vietimme Kisumussa pienellä porukalla. Tutustuimme hieman paremmin kaupunkiin jossa tulemme lomailemaan viikon ensi kuussa. Oli kyllä mukava päästä hetkeksi täältä maalta pois ja tuulettautumaan. Lähdimme takaisin sunnuntai aamupäivänä. Matkan Kisumusta Bungomaan kuljimme matatulla, eli ”14-paikkaisella” vanhalla Hiacella. Heittomerkit koska monesti näissä autoissa saattaa olla yli 20 henkeä. No..kesken matkan takarengas puhkesi. Saanen esitellä Kenialaisen ratkaisun renkaanvaihdolle:

1. Pysäytä tien laitaan ja odota että toinen matatu tulee ohi, sellainen jolla on antaa sinulle vararengas kun itselläsi ei sellaista ole
2. Vihdoin renkaan saatuasi kuluta aikaa pähkäilemällä että mihinkähän kohti tunkin laittaisit niin että parhaiten saisit auton nostettua. Kokeile nostamista tunkilla kun autossa istuu vielä n.6henkilöä. Kun auto ei nouse, keikuttakaa autoa miesvoimin samaan tahtiin kun tunkilla kokeilet sitä nostaa.
3. Kun huomaat että tämä ei toimi, pyydä ihmiset ulos autosta. Sitten kokeile taas nostaa autoa. Tunkki ei toimi kunnolla joten keikuttakaa autoa/nostakaa autoa miesvoimin. Tämä ei toimi A: koska auton kori on niin höllästi kiinni että se kyllä nousee mutta auton alusta ei nouse mihinkään, B: koska yksi miehistä seisoo auton takan laiskotelle ja sokeriruokoa pureskellen. Kun muut huomaavat tämän tulee sekin mies ”nostamaan” autoa.
4. Lopulta huomaat, että nämä toimet eivät edelleenkään auta ettekä saa autoa nousemaan. Vaihtoehtoisesti kaivakaa kuoppaa renkaan alle niin, että sen saa vaihdettua. Tähän käyttäkää pientä rautatankoa jotta kaikki kävisi mahdollisimman hitaasti. Hitautta lisää se että tunkki pettää välillä.
5. Lopulta rengas saadaan paikalleen, eikä se ole niin justiinsa niiden muttereiden kanssa. Ei niitä kaikkea kuutta kappaletta tarvita, 4-5 riittää.


Päästyämme Bungomaan jatkoimme matkaa eteenpäin isolla bussilla Chweleen, joka on toinen pieni kylä tässä Sirisian lähellä. Sieltä otimme mopotaksit ja ajelimme kolmipäällä Sirisiaan, ilman kypärää luonnollisesti. Kyllähän sitä vähän jännitti että pysyykö edes kyydissä siinä takana, tiet kun eivät ole tasaisimmasta päästä. Matka meni kuitenkin hyvin, voisin ehkä uskaltautua kyytiin jopa uudelleen.

10.11.2009 TERVEYSKASVATUSTA

Viimeiset puolitoista viikkoa olemme kuluttaneet pitämällä terveyskasvatusta paikallisessa koulussa 6-8 luokkalaisille. Kuten aikaisemmin olenkin jo maininnut, olemme opettaneet heille yleisimmistä taudeista Keniassa, sukupuolitaudeista ja HIV/AIDS:sta sekä teiniraskauksista. Tämä on sujunut kaikin puolin hyvin jopa minunlaiseltani esiintymiskammoiselta ihmiseltä. Oppilaat ovat esittäneet paljon hyviä kysymyksiä aiheista mutta myös hieman outoja (esim. miksi infektion saaneita ihmisiä neuvotaan syömään keitettyjä munia mutta ei paistettuja?).
Monet kysymykset kertoivat siitä kuinka vähän oppilailla on perustietoa asioista ja kuinka paljon heillä on vääriä uskomuksia. Opettajissa on kyllä varmasti osa syytä vääriin tietoihin.

Tässäpä muutamia viisauksia paikallisilta opettajilta:

- Jos sinulla on sormessa haava ja kosket sillä jonkun sukupuolitaudin omaavan miehen/naisen sukupuolielimiin, saat sen sukupuolitaudin, myöskin käsiisi

- Jos kosket sukupuolitaudin omaavan miehen/naisen sukupuolielimiin ja kosket sen jälkeen silmääsi, tulet sokeaksi

- Jos tyttö istuu pojan sängylle jossa on spermaa, tyttö tulee raskaaksi
- Jos lapsi syntyy ennenaikaisena, esim. 7-8kk, siltä voi puuttua raajoja tai jopa pää

- Jos äidillä on mikä tahansa sukupuolitauti raskaana ollessa/synnyttäessä, lapsesta voi tulla sokea ja jopa vähä-älyinen

- Jos hankkii lapsia yli 23- vuotiaana, lapsista tulee vähä-älyisiä

- Jos kondomi lähtee seksin aikana pois paikoiltaan, se voi mennä tytön mahaan

- Jos harrastaa paljon seksiä(joko itsensä tai toisen ihmisen kanssa) sperma voi loppua

Yritäppäs tässä sitten perustella että miksi sängylle istumisesta ei tule raskaaksi kun heidän opettajansa on joskus väittänyt toista…
Olemme myös julistaneet sitä että homoseksuaalisuus on ok, kun homous on täällä laissa kiellettyä. Hyvä me. Täällä pidättäytyminen on yleistä ja sitä on kaikille oppilaille iskostettu pääkoppaan. Olemme kertoneet siitä, että seksuaalisuus ja seksin aloittamisen ajankohta on jokaisen oma henkilökohtainen asia, eikä ole pakollista odottaa avioliittoon. Tästä seurasi paheksuvia katseita opettajalta. Jälleen: hyvä me.

3.11.2009 HARJOITTELUA JA SAFARIA

Olemme nyt viettäneet pari viikkoa täällä Sirisiassa, ja ainakin tähän asti olen nauttinut maaseudun rauhallisuudesta. Harjoittelua olemme suorittaneet sairaalassa, joka sijaitsee 200m päässä asunnoistamme. Sairaala on hyvin pieni, ja aikaisemmin se onkin toimittanut terveyskeskuksen asemaa. Sairaalassa olemme olleet lähinnä mukana aamukierroilla sekä lasten-, äitiys- ja rokotusvastaanotolla. Potilaita on vähänlaisesti, parhaana aamuna kaikilla vuodeosastoilla(miesten-, naisten-, lasten-, synnytys-, raskaana olevien ja synnyttäneiden vuodeosastoilla) peräti 10 kappaletta. Meininki on edelleen erilaista kuin Suomessa, mutta eipäs tässä ole muu auttanut kuin tottua asiaan. Tästä erimerkkinä se, ettei ole mitenkään huomion arvoista jos osastolla tepastelee kana tai koira. Kerran jopa lammas vieraili terveyskeskuksessa. Mielenkiintoista oli päästä seuraamaan palovammapotilaan haavanpuhdistusta, kun koko viime kesän oli töissä osastolla jossa mm. näitä potilaita pääsi hoitelemaan. Hoito oli sinänsä sama, mutta sen toteuttamisessa oli hieman parantamisen varaa:
- älä laita jo käytettyjä pesulappuja keittosuolavatiin, jossa aiot vielä kostuttaa seuraavatkin (vielä puhtaat) puhdistuslaput
- palovammat ovat kipeitä, hellävaraisuus ei olisi pahitteeksi (varsinkin kun potilas saa vaan perus särkylääkkeitä, ei mitään vahvempia aineita)
- vaihda hanskat välillä, varsinkin kun käyt hakemassa lisää tarvikkeita mistä lie osaston ulkopuolelta, äläkä lämi kyseisillä hanskoilla vielä palovammaa(!!) Saahan sitä rasvaa ottaa tikulla puhtaasti purkista kun sen jälkeen sitä levittää samoilla hanskoilla vamma-alueelle…
- hoidon jälkeen vamma-alue olisi hyvä suojata puhtailla taitoksilla, eikä vain jättää sitä auki rasvat päällä

Sairaalassa olon lisäksi olemme sopineet parin läheisen koulun kanssa terveyskasvatustapahtumista, joita tulemme pitämään seuraavien viikkojen aikana. Käsiteltäviä aiheita ovat yleisimmät sairaudet Keniassa, sukupuolitaudit, teiniraskaudet ja alkoholin käyttö. Tämä on ihan mukavaa vaihtelua pelkkään sairaalalla oloon.

Opinnäytetyömme on myös päässyt etenemään pikkuhiljaa, opetustapahtuman päivämääräksi on päätetty 24.11, olemme myös päässeet yhteisymmärrykseen siinä käsiteltävistä aiheista. Nyt olisi siis edessä paljon kääntämistä englannin kielelle.

Sähkö- ja vesikatkokset ovat täällä Sirisiassa arkea, josta emme enää jaksa paljoakaan hätkähtää. Kynttiläillallista olemme viettäneet useampaankin otteeseen ja kirjaa lukeneet/matkapäiväkirjaa kirjoittaneet taskulampun valossa. Monesti illalla korttipeli ei paljoa häiriinny yhtäkkisestä valojen sammumisesta, vaan kaikki tyynen rauhallisesti napsauttavat jo valmiina paikallaan olevan otsalampun päälle.

Vapaa-aikamme olemme hyödyntäneet ottamalla aurinkoa ( ja vähän palamalla. Kyllä, olen löytänyt kehostani vielä alueita jotka eivät olleet palaneet, mutta jotka ilmeisesti ovat täysin mahdollisia polttaa) ja kylällä kuljeskellen. Kävimme yhtenä viikonloppuna Bungomassa, joka on astetta isompi kaupunki tässä lähellä. Siellä vierähti yksi päivä ostellen kaikkea tarpeellista mitä täältä maalta ei löydy kaupoista. Olemme myös aloittaneet aamulenkkeilyn arkiaamuisin ennen harjoitteluun menoa. Tämä tarkoittaa sitä että heräämme vapaaehtoisesti ennen sian pieremää kun aurinko vasta nousee ja lähdemme käymään 1-1,5h lenkkejä ennen kuin tulee liian kuuma. Eräänäkin aamuna oli VAIN 17 astetta ennen kuin aurinko alkoi kunnolla porottaan. Maasto on loivasta mäkisestä maastosta aina hitaan kuoleman aiheuttaviin kalliokiipeilyihin, lenkkireitistä riippuen. Lenkit kyllä laittavat hengen ahtaalle, mistä syytän sitä että olemme n.1,8 km korkeudessa, enkä suinkaan rapakuntoani.

Viime viikonlopun vietimme safarilla Masai Maralla. Lähdimme torstaina Kisumuun, josta seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Masai Maraa. Matka sinne kesti autolla kuutisen tuntia, olimme perillä perjantaina iltapäivällä. Safari kesti 3 päivää ja 2 yötä, käytännössä siis perjantaista sunnuntaihin. Yövyimme teltoissa, joissa on oikea kunnon vessa, suihku ja sängyt. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana pääsin nauttimaan lämpimästä suihkusta.
Kävimme ensimmäisellä ajelulla puistossa perjantaina alku illasta, ja jo silloin näimme monia elukoita. Meitä on kymmenen hengen porukka, joten meidän jaettiin kahteen autoon. Kun ilta alkoi hämärtää ja aikomus oli suunnata takaisin leiriin, niin jotenkin jouduimme eksyksiin. Siellä sitten kiertelimme pimeässä teitä ja jännitimme pääsemmekö vielä samana iltana takaisin. Kyllähän se oikea reitti lopulta löytyi, mutta olimme leirissä puolitoista tuntia myöhässä. Ei siinä muuten mitään kummempaa ollut, kunhan vaan vähän jännitystä elämään olla eksyksissä pilkkopimeässä safarilla. Lauantaina vietimme puistossa koko päivän ja sunnuntaina kävimme vielä lyhyen ajon ennen aamupalaa. Pieniä ongelmia oli meidän automme kanssa, kun jonkin sortin kosketushäiriöstä johtuen se ei aina halunnut käynnistyä. Tämä tapahtui mm. ollessamme 10m päässä leijonista… Sunnuntainakin kohtasimme vastoinkäymisiä, kun 10min puistoon saapumisen jälkeen automme toinen takarengas posahti. Siinäpäs kuskit sitten alkoivat vararenkaan vaihtoon, mikä ei loppupeleissä hyödyttänyt yhtään mitään kun vararengaskin osoittautui tyhjäksi. Änkesimme siis kaikki yhteen autoon ja ajelimme pari tuntia tiiviissä tunnelmassa. Tässäpä tiivistetysti safarin saldo: leijonia, gepardeja, seeproja, kirahveja, sarvikuonoja, norsuja, virtahepoja, krokotiileja, puhveleita, erilaisia antilooppeja ja lintuja, hyeena ja sakaaleja. Oli jännä nähdä myös se kuinka ympäristö muuttui ajomatkan aikana. Täällä Sirisiassa kaikki on niin vehreää ja kaunista ja mitä lähemmäs Masai Maraa pääsimme, sitä karummaksi luonto muuttui. Kaiken kaikkiaan odotukset safarista ylittyivät, en uskonut näkeväni kaikkea sitä minkä näin.
Sunnuntaina paluumatkalla vietimme 10h autossa ja ensimmäistä kertaa elämäni aikana kärsin matkapahoinvoinnista. Tämän jälkeen täytyy tunnustaa, että niin paljon kuin nautinkin matkustamisessa täällä, niin ikävä tuli Suomeen, jossa tiet ovat teitä, eivät pottupeltoja – ja montut tiessä ovat poikkeus, eivät sääntö.

20.10.2009 PÄÄMÄÄRÄNÄ SIRISIA

Viime viikko meni aika samaan malliin kuin sitä edeltävä: muutamia tunteja paikallisten opiskelijoiden kanssa joille opettaja ei ilmesty, vierailu sairaalassa ja paljon vapaa-aikaa. Viimeisen viikon aikatauluun oli sisällytetty tutustumiset Kakamegan nähtävyyksiin. Tiistaina kävimme Crying Stonella, joka on toinen näistä kahdesta nähtävyydestä.

Torstaina meillä oli täysin vapaa päivä jonka päätimme viettää Golf-hotellin uima-altaalla. Luulin viisastuneeni ensimmäisestä päivästä kun poltin hartiani mutta ei, kun nyt piti sitten polttaa koko vartalon takapuoli. Jotenkin aurinko taas yllätti, ja polttamisen jäljet tuntuivat ja tulivat esiin vasta tunteja myöhemmin illalla. Eihän siinä muuta voi kun itseä syyttää, ehkäpä tässä nyt vihdoin olisi ottanut opikseen. Ilta huoneessamme oli täynnä itkunsekaista naurua kun palaneita kohtia rasvailtiin, nimittäin myös huonekaverini Marjo poltti itsensä. Ennen nukkumaan menoa piti ottaa särkylääkettä että yö ei menisi täysin valvoessa. Muutama yö tämän jälkeen oli aika vaikeita ja kivuliaita, mutta pikkuhiljaa tilanne helpotti.

Perjantai aamupäivä oli varattu toiselle nähtävyydelle, eli Kakamegan sademetsälle. Matkasimme bussilla Rondo Retreat Centreen, joka nykyään toimii virkistyspaikkana. Aikaisemmin se on ollut mm. nuorisokeskuksena sekä orpokotina. Keskuksessa voi majailla ja sieltä järjestetään patikointeja ympäröivään sademetsään. Ikävä kyllä meidän kävelymme metsässä oli hyvin lyhyt, arviolta se kesti vähän alle puoli tuntia. Ehdimme nähdä muutamia black and white colubus- apinoita ja muutamia erilaisia lintuja mutta eläinten kannalta siihen se sitten jäikin. Vaikkemme kävelleet kovinkaan syvälle metsään, niin taustameteli kuulosti aivan kuin elokuvien viidakkoääniltä. Kuvia poluilta otettiin mielin määrin mutta paikan tunnelma ja kauneus eivät niistä ikävä kyllä täysin välity.

Perjantaina sademetsässä käynnin jälkeen koitti aika, jolloin suuntasimme kohti Sirisiaa. Kuten olen aiemmin maininnut, tiet täällä ovat hirvittävät, ja matkat ovatkin yhtä heilumista ja pomppimista. Nyt kun tähän yhtälöön lisää palaneen selän ja jalat, voitte vain arvailla kuinka nautin reilu kahden tunnin matkasta.

Sirisiassa ympäristö on kauniimpaa ja rauhallisempaa kuin Kakamegassa, ja täällä päästään näkemään sitä todellista Afrikkaa. Ensimmäiset päivät täällä ovat menneet jälleen ympäristöön tutustumiseen ja laiskotteluun. Kylä on hyvin pieni(keskustan läpi käveleminen kestää alle 5min.) paikallinen väki on tottunut meihin valkonaamoihin, käyhän meitä täällä kaksi kertaa vuodessa. Tämä antaa vähän enemmän rauhaa kävellä kaduilla, mutta ainahan sitä jonkin verran herättää huomiota. Varsinkin lapset ovat hyvin innokkaita huutelemaan meille ”how are you?” , ”habari?” (kiswahilia:mitä kuuluu) ja ”Mzungu” (myöskin kiswahilia, käytetään valkonaamoista, meistä_ei_afrikkalaisista). Heti ensimmäisenä aamuna lähdimme käymään lähellä sijaitsevan kallion päällä katselemassa maisemia. Kylästä katsottuna kallio näytti sijaitsevan kaukana, mutta todellisuudessa matka sen juurelle kesti puolisen tuntia. Saimme myös seuraksi liudan pieniä lapsia, jotka eivät paljoa puhuneet mutta olivat tyytyväisiä kun saivat kävellä kanssamme. Matka oli suureksi osaksi ylämäkeä joten olo oli kuuma ja hikinen. Maisemat laelta olivat kuitenkin kauniit joten reissu varmaan tulee tehtyä useampaankin otteeseen. Paluumatkalla näimme pienessä purossa todella ison liskon, pituutta oli yli metrin verran. Harmi ettei kamerat olleet valmiudessa joten komeus jäi ikuistamatta.

Täällä Sirisiassa majailemme omassa talossa, jossa on tilaa viidelle henkilölle. Niille jotka eivät taloon mahtuneet, on omat huoneet päärakennuksessa. Olemme viettäneet paljon aikaa talomme takapihalla mm. aurinkoa ottaen, lukien, frisbeetä heitellen ja korttia pelaten. Seuraa olemme saaneet pihalla asuvista koirista ja kanoista. Ruoka täällä on paljon parempaa kuin Kakamegassa, olemme saaneet niinkin kotoista ruokaa kuin pastaa ja jauhelihakastiketta. Alkaa pikkuhiljaa ruokahalukin parantua. Tällä viikolla meillä alkaa myöskin harjoittelu, josta kirjoittelen tarkemmin kunhan päästään vauhtiin. Nettiin pääsy täällä on tosin hieman vaikeahkoa, lähin nettikahvila kun sijaitsee n.20km päässä. Onneksi muutamat meistä on ostaneet paikalliset mokkulat, joten aivan hukassa ei olla 

11.10.2009 ONLY IN KENYA

Tällä viikolla olemme aloittaneet luennot paikallisten opiskelijoiden kanssa. Niitä meillä ei kuitenkaan paljoa ole ollut ja suuri osa niistä vähäisistäkin on peruuntunut syystä tai toisesta. Olemme myös vihdoin ja viimein päässeet tutustumaan paikalliseen toriin, jossa myydään kaikkea mahdollista hedelmistä ja ruuasta erinäisiin käyttötavaroihin. Huomasimme, että yksi torilla myytävä ”ruoka-aines” on tietty hyönteislaji. Se muistuttaa paljon Suomessakin tunnettuja lentomuurahaisia, ja niitä voi ostaa sekä elävinä että paahdettuina. Eivät liiemmin houkuttelevia ole, mutta vakaa aikomus on maistaa niitä vielä täällä olon aikana. Osana paikallista ostokulttuuria on tinkaaminen, mikä meille suomalaisille on hieman tuntematonta. Tinkaaminenhan on taito sinänsä ja saimmehan me hintaa pudotettua mutta silti jäi sellainen kutina että hintaan jäi silti paljolti ylimääräistä. Eipä tuo mitään sillä hinnat täällä ovat halpoja verrattuna kotimaahan. Yksi muistiin jäänyt asia torilta oli se, kun pieni lapsi näki meidät ’valkoiset’, pelästyi ja juoksi äänekkäästi itkien äitinsä syliin.

Keskiviikkona me hoitotyön opiskelijat lähdimme paikallisten opiskelijoiden mukana jälleen Kakamegan sairaalaan, tällä kertaa seuraamaan oman alamme osastojen toimintaa. Paikalliset opiskelijat ottavat pienryhmittäin yhden potilastapauksen ja päivän päätteeksi he kokoontuvat vertailemaan ja oppimaan näistä tapauksista yhdessä. Kävipäs kuitenkin näin, että meidät jaettiin eri pienryhmien mukaan ja kun yritimme sanoa haluavamme äitiyspuolelle, niin vastaus oli kieltävä. Onneksi tunteroisen kuluttua yksi sairaalan kätilöopiskelija haki meidän synnytysosastolle. Osastolla oli kaksi äitiä synnyttämässä, mutta molemmat olivat vielä avautumisvaiheessa joten toivoimme näkevämme jommankumman synnyttävän ennen päivän loppua. Synnyttäjillä ei ole käytössä minkäänlaista kivunlievitystä, ja tuntui ahdistavalta kuunnella kivunhuutoja kykenemättä auttamaan. Myöskin aseptiikka, tai pitäisikö sanoa sen puute, hirvitti meitä(kuten edelliselläkin kerralla). Hoitajan pitivät samoja hanskoja kädessä, vaikka käyvät välillä hakemassa itselleen päälleen essun tai koskevat hiuksiinsa. Osa heistä saattaa käyttää käsidesiä hanskoihin. Hoitajat suojaavat kyllä hyvin itsensä, mutta potilaiden puhtaus jää hieman toisarvoiseksi. Pääsimme myös seuraamaan kaavintaa, kun eräällä äidillä oli tullut keskenmeno. Päivämme osastolla loppui kuitenkin lyhyeen kun suunnitelmiin tuli muutos. Meidät kutsuttiin kolme tuntia tarkoitusta aiemmin kokoontumiseen, jossa ei yllättäen käsiteltykään potilastapauksia, vaan ehkäpä jo viidettä kertaa Kenian terveydenhuoltojärjestelmä ja -organisaatio. Tämän lisäksi kaikki tittelit organisaatiossa käsiteltiin lyhenteillä joten emmehän me ymmärtäneet yhtään mitään. Me istuimme neljä tuntia ilman taukoja pienessä kuumassa huoneessa jossa tuntui loppuvan ilma kesken. Huone sijaitse yhdellä osastolla joten se vähäinenkin hengitysilma huoneessa haisi lähinnä kaikkien eritteiden sekoitukselle. Olo ei ollut tämän jälkeen kummoinen ja ensimmäistä kertaa täällä olon aikana minulla oli todella huono päivä!

Yksi opiskelijatovereistamme lähti takaisin kotosuomeen jo perjantaina, joten torstaina päätimme juhlistaa hänen viimeistä päiväänsä. Lähdimme siis tutustumaan Kakamegan kuumimpaan menomestaan, Westlifeen. Guest housen johtaja järjesti meille kyydityksen sinne ja takaisin niin, että meidän olisi turvallista lähteä. Tämän lisäksi (ja hieman yllättäen) myös johtaja itse, yksi tarjoilijoista ja yksi kokeista lähti meidän seuraksemme/turvaksemme. Paikka oli pienehkö (neliöidensä puolesta arvioiden vähän hevimestan yläkertaa pienempi) mutta erittäin viihtyisä. Loppuillasta mekin uskaltauduimme tanssimaan, mutta lähdimme hyvissä ajoin koska seuraavana aamuna oli aikainen herätys.

Perjantaina siis lähdimme koko porukan voimin viemään kaveriamme Kisumuun, josta hänen lentonsa lähtisi. Mukaan lähti muutama paikallinen, joista eräs oli yksi opettajistamme. Vähänpä me tiesimme lähtiessämme (kuten silloin vielä luulimme) Kisumua kohti. Kävi ilmi että opettajamme oli suunnitellut (puheidensa mukaan joita emme käsittäneet todeksi) jotain aivan muuta. Me todellakin, todellakin ja aivan valehtelematta kävimme moikkaamassa USA:n presidentin Obaman isoäitiä, joka asuu Keniassa. Piti kirjoittaa vieraskirjaan nimi, maa, vierailun tarkoitus ja jopa puhelinnumerokin, ja aseistettuja vartioita oli pitkin pihaa. Olihan tämä koko toimitus noloa ja naurettavaa ja mamma oli kuin esineistetty nähtävyys. Ilmeisesti tämä oli kenialaisille suuri kunnia ja paljon yhteiskuvia napsittiinkin lyhyen vierailumme aikana. Ja kaikki tämä koska me_suomalaiset_halusimme. Tämän pienen ’mutkan’ takia aikamme Kisumussa jäi lyheksi, mutta jotain tarttui kuitenkin mukaan.

Paikallinen ruoka alkaa jo näin muutaman viikon jälkeen potkia vastaan ja jo jotkut hajut vievät ruokahalun kokonaan. Ikävä on jo kotiruokaa tai mitä tahansa tutumpaa. Olipas siis hurraahuudon paikka kun tänä perjantaina kävimme Kisumussa pizzalla. Pitkästä aikaa ruoka maittoi ja mahan sai syödä hyvästi täyteen.