Eilen toteutui viimein se päivä, jota me Marjon kanssa olemme suunnitelleet ja pohtineet jo lähes kaksi vuotta, opetustapahtuma kyläkätilöille opinnäytetyönämme. Olemme saaneet viime viikkojen aikana käännettyä englanniksi kaiken suomessa hankkimamme teoriatiedon opetustapahtumaa varten, sekä annettua sen eteenpäin päivän luennoitsijoille.
Päivä oli suunniteltu alkavan kyläkätilöiden ilmoittautumisella sekä teellä klo 8.00- 9.00. Muutamia kyläkätilöitä olikin paikalla jo kahdeksalta, mutta muut henkilöt jotka päivää olivat avustamassa (vastaanottaja sekä luennoitsijat) eivät tulleetkaan paikalle vielä kahdeksalta, vaan vasta puoli kymmenen tienoilla. Tämäkin tapahtui sen jälkeen kun muutama kyläkätilö oli hakenut heitä viereiseltä sairaalalta. Varsinaiset luennot saatiin käyntiin tunnin myöhässä ja viimeisimmät kyläkätilöt saapuivat paikalla vasta päivän puolivälissä. Olimme kuitenkin varautuneet siihen että täällä Keniassa ei olla niin tarkkoja ajan kanssa. Lopulliseksi osallistujamääräksi tuli 31 kyläkätilöä sekä 3 luennoitsijaa. Luennot pidettiin kiswahiliksi ja bukusuksi, joten emme hirveästi kyenneet seuraamaan luentojen etenemistä. Välillä kieliin sekoittui myös englantia, ja tästä johtuen saimme kuitenkin välillä vihjeitä siitä, mikä asia oli käsittelyn aiheena parhaillaan. Kyläkätilöiden tavan mukaisesti päivän kulkuun liittyi lauluhetkiä esim. luennoitsijoiden/aihealueiden vaihtuessa.
Tietysti myös meillä oli Marjon kanssa pidettävä vähän opetusta, olimmehan päivän järjestäjiä. Valitsimme hyvin lyhyen aihealueen, jonka vedimme läpi aikamoisella vauhdilla. Tämä oli tarpeellista myös ajankäytön vuoksi, sillä kaikki mitä puhuimme englanniksi, oli muiden luennoitsijoiden käännettävä kiswahliksi/bukusuksi. Päivän lopuksi jaoimme osallistujille todistukset sekä tarvikepakkaukset. Kyläkätilöt olivat hyvin iloisia tarvikepakkauksista, jotka sisälsivät saippuan, käsipyyhkeen, partateriä, puuvillalankaa, puhdistusainetta sekä synnytysalustat. Kaiken kaikkiaan päivä meni hyvin eikä valittamista ole. Nyt jäljellä on paljon kirjallista työtä ennen kuin lopullinen työ on saatu päätökseen.
Meillä on vielä reilu viikko jäljellä täällä Sirisiassa ja sitten pääsemme vaihtamaan maisemaa. Onhan tämä ihana paikka, mutta monen viikon jälkeen alkaa vaivata tekemisen puute. Harjoittelu on ohi, ja viimeiset terveyskasvatustunnit pidimme tällä viikolla. Ensi viikolla käymme yhtenä päivänä tutustumassa Bungoman sairaalaan, mutta muu aika onkin varattu löhöämiselle. Tällä siis tarkoitan auringonottoa. Ikävä kyllä täytyy myöntää että viime viikkojen aikana täällä on ollut hyvin sateista lukuun ottamatta muutamaa päivää. Toivon mukaan tilanne muuttuu parempaan suuntaan, muutenhan se vähäinenkin aktiviteetti meidän päivissämme häviää. Tämähän tarkoittaisi sitä, että ulkona makaamisen sijasta joutuisimme makaamaan sisällä sängyssä, eikä se kuulosta yhtään niin aktiiviselta toiminnalta kuin auringonotto. On tämä opiskelu rankkaa…
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti