3.11.2009 HARJOITTELUA JA SAFARIA

Olemme nyt viettäneet pari viikkoa täällä Sirisiassa, ja ainakin tähän asti olen nauttinut maaseudun rauhallisuudesta. Harjoittelua olemme suorittaneet sairaalassa, joka sijaitsee 200m päässä asunnoistamme. Sairaala on hyvin pieni, ja aikaisemmin se onkin toimittanut terveyskeskuksen asemaa. Sairaalassa olemme olleet lähinnä mukana aamukierroilla sekä lasten-, äitiys- ja rokotusvastaanotolla. Potilaita on vähänlaisesti, parhaana aamuna kaikilla vuodeosastoilla(miesten-, naisten-, lasten-, synnytys-, raskaana olevien ja synnyttäneiden vuodeosastoilla) peräti 10 kappaletta. Meininki on edelleen erilaista kuin Suomessa, mutta eipäs tässä ole muu auttanut kuin tottua asiaan. Tästä erimerkkinä se, ettei ole mitenkään huomion arvoista jos osastolla tepastelee kana tai koira. Kerran jopa lammas vieraili terveyskeskuksessa. Mielenkiintoista oli päästä seuraamaan palovammapotilaan haavanpuhdistusta, kun koko viime kesän oli töissä osastolla jossa mm. näitä potilaita pääsi hoitelemaan. Hoito oli sinänsä sama, mutta sen toteuttamisessa oli hieman parantamisen varaa:
- älä laita jo käytettyjä pesulappuja keittosuolavatiin, jossa aiot vielä kostuttaa seuraavatkin (vielä puhtaat) puhdistuslaput
- palovammat ovat kipeitä, hellävaraisuus ei olisi pahitteeksi (varsinkin kun potilas saa vaan perus särkylääkkeitä, ei mitään vahvempia aineita)
- vaihda hanskat välillä, varsinkin kun käyt hakemassa lisää tarvikkeita mistä lie osaston ulkopuolelta, äläkä lämi kyseisillä hanskoilla vielä palovammaa(!!) Saahan sitä rasvaa ottaa tikulla puhtaasti purkista kun sen jälkeen sitä levittää samoilla hanskoilla vamma-alueelle…
- hoidon jälkeen vamma-alue olisi hyvä suojata puhtailla taitoksilla, eikä vain jättää sitä auki rasvat päällä

Sairaalassa olon lisäksi olemme sopineet parin läheisen koulun kanssa terveyskasvatustapahtumista, joita tulemme pitämään seuraavien viikkojen aikana. Käsiteltäviä aiheita ovat yleisimmät sairaudet Keniassa, sukupuolitaudit, teiniraskaudet ja alkoholin käyttö. Tämä on ihan mukavaa vaihtelua pelkkään sairaalalla oloon.

Opinnäytetyömme on myös päässyt etenemään pikkuhiljaa, opetustapahtuman päivämääräksi on päätetty 24.11, olemme myös päässeet yhteisymmärrykseen siinä käsiteltävistä aiheista. Nyt olisi siis edessä paljon kääntämistä englannin kielelle.

Sähkö- ja vesikatkokset ovat täällä Sirisiassa arkea, josta emme enää jaksa paljoakaan hätkähtää. Kynttiläillallista olemme viettäneet useampaankin otteeseen ja kirjaa lukeneet/matkapäiväkirjaa kirjoittaneet taskulampun valossa. Monesti illalla korttipeli ei paljoa häiriinny yhtäkkisestä valojen sammumisesta, vaan kaikki tyynen rauhallisesti napsauttavat jo valmiina paikallaan olevan otsalampun päälle.

Vapaa-aikamme olemme hyödyntäneet ottamalla aurinkoa ( ja vähän palamalla. Kyllä, olen löytänyt kehostani vielä alueita jotka eivät olleet palaneet, mutta jotka ilmeisesti ovat täysin mahdollisia polttaa) ja kylällä kuljeskellen. Kävimme yhtenä viikonloppuna Bungomassa, joka on astetta isompi kaupunki tässä lähellä. Siellä vierähti yksi päivä ostellen kaikkea tarpeellista mitä täältä maalta ei löydy kaupoista. Olemme myös aloittaneet aamulenkkeilyn arkiaamuisin ennen harjoitteluun menoa. Tämä tarkoittaa sitä että heräämme vapaaehtoisesti ennen sian pieremää kun aurinko vasta nousee ja lähdemme käymään 1-1,5h lenkkejä ennen kuin tulee liian kuuma. Eräänäkin aamuna oli VAIN 17 astetta ennen kuin aurinko alkoi kunnolla porottaan. Maasto on loivasta mäkisestä maastosta aina hitaan kuoleman aiheuttaviin kalliokiipeilyihin, lenkkireitistä riippuen. Lenkit kyllä laittavat hengen ahtaalle, mistä syytän sitä että olemme n.1,8 km korkeudessa, enkä suinkaan rapakuntoani.

Viime viikonlopun vietimme safarilla Masai Maralla. Lähdimme torstaina Kisumuun, josta seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Masai Maraa. Matka sinne kesti autolla kuutisen tuntia, olimme perillä perjantaina iltapäivällä. Safari kesti 3 päivää ja 2 yötä, käytännössä siis perjantaista sunnuntaihin. Yövyimme teltoissa, joissa on oikea kunnon vessa, suihku ja sängyt. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana pääsin nauttimaan lämpimästä suihkusta.
Kävimme ensimmäisellä ajelulla puistossa perjantaina alku illasta, ja jo silloin näimme monia elukoita. Meitä on kymmenen hengen porukka, joten meidän jaettiin kahteen autoon. Kun ilta alkoi hämärtää ja aikomus oli suunnata takaisin leiriin, niin jotenkin jouduimme eksyksiin. Siellä sitten kiertelimme pimeässä teitä ja jännitimme pääsemmekö vielä samana iltana takaisin. Kyllähän se oikea reitti lopulta löytyi, mutta olimme leirissä puolitoista tuntia myöhässä. Ei siinä muuten mitään kummempaa ollut, kunhan vaan vähän jännitystä elämään olla eksyksissä pilkkopimeässä safarilla. Lauantaina vietimme puistossa koko päivän ja sunnuntaina kävimme vielä lyhyen ajon ennen aamupalaa. Pieniä ongelmia oli meidän automme kanssa, kun jonkin sortin kosketushäiriöstä johtuen se ei aina halunnut käynnistyä. Tämä tapahtui mm. ollessamme 10m päässä leijonista… Sunnuntainakin kohtasimme vastoinkäymisiä, kun 10min puistoon saapumisen jälkeen automme toinen takarengas posahti. Siinäpäs kuskit sitten alkoivat vararenkaan vaihtoon, mikä ei loppupeleissä hyödyttänyt yhtään mitään kun vararengaskin osoittautui tyhjäksi. Änkesimme siis kaikki yhteen autoon ja ajelimme pari tuntia tiiviissä tunnelmassa. Tässäpä tiivistetysti safarin saldo: leijonia, gepardeja, seeproja, kirahveja, sarvikuonoja, norsuja, virtahepoja, krokotiileja, puhveleita, erilaisia antilooppeja ja lintuja, hyeena ja sakaaleja. Oli jännä nähdä myös se kuinka ympäristö muuttui ajomatkan aikana. Täällä Sirisiassa kaikki on niin vehreää ja kaunista ja mitä lähemmäs Masai Maraa pääsimme, sitä karummaksi luonto muuttui. Kaiken kaikkiaan odotukset safarista ylittyivät, en uskonut näkeväni kaikkea sitä minkä näin.
Sunnuntaina paluumatkalla vietimme 10h autossa ja ensimmäistä kertaa elämäni aikana kärsin matkapahoinvoinnista. Tämän jälkeen täytyy tunnustaa, että niin paljon kuin nautinkin matkustamisessa täällä, niin ikävä tuli Suomeen, jossa tiet ovat teitä, eivät pottupeltoja – ja montut tiessä ovat poikkeus, eivät sääntö.