28.4 MITÄ JÄIKÄÄN KERTOMATTA

Kotiinpaluusta on kulunut jo useampi kuukausi, mutta ajattelin silti lyhyesti kertoa loppuajoistamme Keniassa.

Viimeiset viikkomme Sirisiassa tuntuivat välillä etenevän etanan vauhdilla, harjoittelu ja opetustapahtuman järjestäminen olivat ohi eikä meillä suoraan sanottuna ollut mitään tekemistä. Parasta ajanvietettämme tällöin olikin miettiä mitä kaikkea tekisimme(ja söisimme)kun pääsisimme Kisumuun, Mombasaan ja lopulta kotiin. Lopun kruunasi yli kolmen vuorokauden mittainen vesikatkos.

Kun vihdoin pääsimme etenemään Sirisiasta, suuntasimme reiluksi viikoksi Kisumuun. Oli suorastaan ihanaa päästä kaupunkiin jossa riittää tekemistä ja olimmekin hyvin aktiivisia koko viikon ajan. Esimerkkeinä aktiviteeteistämme voisin mainita Kisumun museon, jatkuvan shoppailun sekä (luonnollisesti) yöelämään tutustumisen. Viimeiseksi mainitusta johtuen päivärytmimme kääntyi päälaelleen: menimme nukkumaan yleensä siihen aikaan kun Sirisiassa olisimme lähteneet lenkille ja yöunemme vähenivät 3-5h. Lisää ihanuutta toi mahdollisuus syödä mitä haluaa ja milloin haluaa. Heti ensimmäisinä päivinä paikansimme kiinalaisen ravintolan sekä muutaman pizzerian. Kisumussa valkonaamaisuus ei herättänyt enää juurikaan huomiota ja kadullakin sai kävellä ihan rauhassa.

Viimeisen viikon olimme pyhittäneet lomailulle Mombasassa. Olimme all-inclusive hotellissa, joten juomat ja ruuat kuuluivat hintaan. Hotelli on rauhallinen eikä siellä juurikaan ollut nuorisoa. Matka iltarientoihin oli kuitenkin lyhyt, joten valittamisen aihetta ei ole. Hotellin kautta kävimme riutalla snorklaamassa, ajelemassa vesiskoottereilla ja bananaboatilla. Erityisesti snorklaus oli mieleenpainuva kokemus. Näin valtavasti erilaisia kaloja, pidin käsissä meritähteä ja muita ihmeellisyyksiä, ja pääsinpä silittämään pientä mustekalaakin. Mustekalahan ei tästä luonnollisesti innostunut ja pian vesi ympärillämme olikin mustaa.

Lämpöä oli päivittäin noin +35astetta, ja ilma oli hyvin kostea. Tuloksena siis tukahduttava kuumuus. Muutaman päivän päästä kuumuuteen alkoi jo tottua, tosin en tiedä miten olisimme pärjänneet ilman ilmastointia hotellihuoneessamme. Päivisin otimme altaalla aurinkoa ja kävimme kävelemässä rannalla. Yllätyksenä minulle tuli se, että mereen kahlatessa vesi oli polttelevan kuumaa. Merestä ei siis ollut paljoakaan apua vilvoitteluun kuumana päivänä. Olimme lähes joka ilta yöelämässä, ja pientä univajetta olikin välillä havaittavissa. Tämä ei menoa hidastanut ja nautimme jokaisesta hetkestä.

Kotiin lähtiessä olo oli hieman sekava. Koti-ikävä kolkutteli mutta toisaalta Mombasassa oli mahtavaa eikä aika käynyt missään vaiheessa tylsäksi. Matka kotiin kesti muutaman päivän. Yövyimme Nairobissa ennen lentoamme Lontooseen, ja siellä yövyimme yhden yön odotellessamme lähtöä Suomeen. Olimme hieman huolissamme aikatauluista, sillä useat lennot olivat lumisateiden vuoksi myöhässä Lontoossa. Jos meidän lentomme myöhästyisi yhtään, emme ehtisi Helsinki-Oulu jatkolennollemme. Kävi kuitenkin niin, että lentomme Lontoosta oli aivan ajallaan, mutta Suomessa lentomme olikin myöhässä. Näinpä istuimme Helsingin lentokentällä ja tuijotimme ruutua joka väliajoin muutti arvioitua lähtöaikaa vähän myöhemmäksi. Onneksi kuitenkin pääsimme samana iltana kotiin.

Suomen kylmyys kauhistutti kolmen kuukauden lämmön jälkeen, mutta oli ihana päästä jouluksi kotiin. Aluksi päivittäiseen elämään kuuluvat asiat tuntuivat hieman oudoilta: Voiko hanavettä todella juoda? Voiko hampaat pestä suoraan hanavedellä, missä ovat vesipullot? Mitä, toimiva netti aina lähellä? Ei sähkökatkoksia ja jääkylmiä suihkuja? Sopeutuminen takaisin normaaliin arkeen kesti pari viikkoa.
Mitä reissusta voisi näin jälkikäteen sanoa? Mahtavaa oli kaikin puolin ja hienoja muistoja on paljon. Toisenlaisen kulttuurin näkeminen antoi näkökulmaa asioihin joita pidämme täällä Suomessa itsestäänselvyytenä. Kannatti ehdottomasti lähteä, ja toivon mukaan pääsen käymään Keniassa vielä uudestaan.